Kyllä tää mummin intervallijakso on väkisinkin sellainen, että ikävä on mitä mahtavin. Kun on aina tottunut siihen, että hän tässä meidän kanssamme on ja sitten yks kaks huomaa, ettei ole, tokihan siinä aina sitten ikävä on. Maanantai-iltana huomasin, kuinka ikävä oli, vaikka ei vielä ensimmäistä vuorokauttakaan ollut Koivulehdossa ollut. Ei minulla sitä hänen pessimismiään ole yhtään ikävä, vaan häntä, just häntä. Olen niin iloinen, kun hän saa olla siellä, ei siinä mikään ole, mutta ikävä vaan on väkisinkin!